Eduskunnan uudistaminen
Eduskunta- ja vaaliuudistuksesta
Urapoliitikot etääntyvät helposti tavallisen ihmisten todellisuudesta. Toistakymmentä vuotta eduskunnassa istunut edustaja ei välttämättä enää kovin hyvin muista miltä tuntui olla siivooja, putkimies tai lääkäri. Sen sijaan he pyrkivät kaikissa tekemisissään varmistamaan poliittisen uransa jatkuvuuden, oli siitä lopulta kansalle hyötyä tai ei. Usein valitettavasti kansanedustajat tulevat jopa toimineeksi kansan etua vastaan, kenties hyvässä uskossa, kenties itsekkyyttään.
Kansanedustajien peräkkäiset toimikaudet on rajoitettava kahteen, jolloin piintyneimmälläkin urapoliitikolla koittaa joskus väkisin paluu arkeen. Lisäksi kukaan ei voisi palvella enemmän kuin neljä kautta, mikäli välikauden jälkeen onnistuisikin palaamaan takaisin eduskuntaan.
Näin eduskunnassa säilyisi ammattipolitiikan jatkuvuus, mutta myös sen vaihtuvuus paranisi. Ja mikä tärkeintä, koska jokaisella edustajalla on aina arki edessäpäin, olisi jokaisella motivaatio oikean elämän parantamiseen suurin, eikä eturyhmien pillin mukaan tanssiminen ehkä enää houkuttelisi niin paljon.
Puoluetuet sekä puoluelehtien lehdistötuet vääristävät puolueiden voimasuhteita voimakkaasti vanhojen suurten puolueiden suuntaan. Uudet ja marginaaliset suuntaukset jäävät väkisinkin alakynteen. Samaten nykyinen suhteellinen vaalitapa ja korkeat äänikynnykset suosivat suuria puoleita. Kaikenlainen puolueiden tukeminen yhteiskunnan varoista on lopetettava. Suhteellinen vaalitapa on korvattava siirtoäänivaalilla. Siirtoäänivaalitavasta voi lukea lisää Wikipediasta ja puoluetukien haitallisuudesta vanhasta mielipidekirjoituksestani.